lauantai 24. elokuuta 2019

Mitä sinä odotat?

Eilinen oli viimeinen työpäiväni vähään aikaan. Tuntui hassulta ja oudolta hyvästellä työkaverit, palauttaa tavarat ja kirjoittaa sähköpostin poissaoloviestiin olevani perhevapaalla. Laitoin paluupäiväksi sen, kun vanhempainpäivärahakausi päättyy, mutta käytännössä en voi yhtään tietää, milloin todellisuudessa palaan. Sehän riippuu ihan täysin siitä, millainen tyyppi täältä tulee ja mikä tuntuu sitten myöhemmin perheellemme parhaalta ratkaisulta. Tällä hetkellä vain odotetaan, milloin hän päättää olevansa valmis syntymään ja aloittamaan möyrimisen äidin mahan ulkopuolella.

Hyvästellessäni ihania kollegoitani yksi heistä pyysi minua kirjoittamaan odottamisesta blogiin. Vastustelin: "Kuka siitä muka haluaa lukea..." Mutta kollega laajensi näkökulmaani toteamalla, että kaikki odottavat jotain. Inspiroiduin. Näinhän se on. Minä odotan vauvaa, sinä odotat viikonloppua, hän odottaa toisen muuttuvan mieleisekseen, me odotamme ratkaisua ilmastonmuutokseen, te odotatte uutisia, he odottavat oikeaa tarjousta.

Joku asiaan perehtynyt akateemikko osaisi varmasti antaa teille tyhjentävän analyysin odottamisen eri muodoista, mutta tässä yksi tapa tarkastella erilaisia odottamisia:
1. Vaadittava aktiivisuus: Onko odotettavalla asialla deadline eli tapahtuuko asia joka tapauksessa tietyn ajan kuluessa, vai vaatiiko se sinulta jotain toimia toteutuakseen?
2. Suuruusluokka: Miten merkittävä odotettava asia on? Mikä muuttuu? Keihin se vaikuttaa ja kuinka paljon? Kuinka monimutkaisesta asiasta on kyse?
3. Suhtautuminen: Miten odotat? Mitä tunnet ja ajattelet siitä? Toivotko, pelkäätkö?

Minun odotukseni päättyy varmuudella viimeistään lokakuun puolivälin tienoilla, koska vauvat eivät mene kuukausikaupalla yliajalle. Esikoisen saaminen on tähänastisen elämäni suurin muutos, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti minun ja mieheni sekä lähipiirimme arkeen loppuelämämme ajan. Odotus on ladattu tunteilla laidasta laitaan. Minua jännittää sekä synnytys että tuleva arki, mutta samalla teen innoissani valmisteluja. Pelkään synnytyskipua, mutta en malta odottaa saavani pikkuiseni syliin. Välillä olen uppoutunut odotukseen ja yksityiskohtiin, ja välillä yritän muina naisina ajatella tietoisesti ihan muita asioita. Äitiysloman nyt alkaessa minulla on lista valmisteluista, ompelutöistä, kotitöistä ja muista aktiviteeteista, joita aion toteuttaa vuorotellen lepäämisen ja rentoutumisen kanssa.

 

Odotan itse asiassa samanaikaisesti sekä tuota suurta elämän ihmettä kaikkine puolineen että lukemattomia pienempiä asioita, jotka tapahtuvat vauvan syntymän jälkeen. Tai no, oikeastaan ne täytyy laittaa tapahtumaan. Tässä vain pari esimerkkiä:
- Odotan, että saan taas syödä suklaata.
--> Toiminta: Pakkaan suklaata sairaalakassiin mutta synnytykseen asti noudatan edelleen tiukasti ja motivoituneesti raskausdiabetekseen soveltuvaa ruokavaliota.
- Odotan, että pystyn kävelemään ylämäen kotiin ilman hengästymistä ja kipuja. Odotan myös pääseväni tanssimaan niin, että nautin siitä täysillä.
--> Toiminta: Liikun loppuodotuksen ajan ja synnytyksen jälkeen omien tuntemusten mukaan ja yritän edesauttaa raskaudesta ja synnytyksestä palautumista. Aion esimerkiksi joogata ja varata ajan äitiysfysioterapeutille.

Käytännössä eri asioiden odottamiseen sopii soveltaa samaa muutokseen valmentautumisen perusrakennetta kuin lähes mihin tahansa asiaan.
1. Mikä on nykytilanne?
2. Mitä haluat? Mikä on tavoite?
3. Millaisilla ratkaisuilla tavoitteeseen päästään?
4. Mitä teet asialle?

Mitä sinä tunnistat odottavasi? Miten käsittelet asiaa?
Tsemppiä meille kaikille odotuksiimme!

Odottavin terveisin,
Mahaa kasvattava Sari