Viime viikolla kirjoitin harjoittamastani
positiivisuusmantrasta. Julistin julkisesti, että psyykkaan itseäni joka päivä
voimalauseilla ja että se toimii. Mutta näköjään itsensä kannustamisestakin voi
tehdä suorittamista ja muodostaa paineita. Olen nimittäin tällä viikolla tuntenut
itseni ja elämäni paikoin riittämättömäksi ja huomannut, ettei mikään aihe
tunnu enää siltä, että osaisin tai voisin kirjoittaa siitä. Tänään keksin,
mistä on kyse. Minusta on tuntunut tekopyhältä
ja luvattomalta, että olen kirjoittanut näitä positiivisia asioita, koska en
ajattele koko ajan positiivisesti. Perusarvoihini kuuluu, ettei sanota ja
luvata ollenkaan, jos ei voi pitää lupaustaan ja toimia sanojensa mukaisesti.
Nythän olin suorastaan valehdellut, että olisin aina positiivinen ja että sisäinen
puheeni olisi aina kaunista! Klassinen esimerkki huijarisyndroomasta: ”Kohta ne
huomaavat, etten oikeasti osaakaan näitä asioita, joista kirjoitan.”
Pahaa mieltä aiheuttavan ajatusmallin huomattuani aloin
analysoida tilannetta. Jouduin muistuttamaan itseäni, että on täysin normaalia
ja tavallista, että välillä ihmisen mieliala on enemmän tai vähemmän maassa, vaikkei ulkopuolisen silmin mitään pahaa olisikaan tapahtunut. On ok, että minuun mahtuu erilaisia sävyjä. Totta
kai pidän positiivisemmasta puolestani enemmän kuin vaisusta puolestani: vaisuna
minusta ei ole mitään iloa kenellekään, mutta hyvä draivi päällä minua ei
pysäytä mikään ja hyviä asioita tapahtuu. Ihmisen pitää hyväksyä, että
ajatusten sävy vaihtelee päivistä ja hetkistä toiseen, eikä tuntea paineita
siitä, että ei ole koko aikaa sitä mitä haluaisi olla. Leppoistaminen on minulle
muun muassa sitä, että antaa itselleen armoa ja tilaa tuntea myös esimerkiksi pettymystä,
surua, kateutta ja draivin puutetta. Voin ohjata mieleni menemään eteenpäin ”tuottavampiin”
asioihin vasta, kun olen käsitellyt ajatukset, jotka laskevat mielialaa. Itseään
syyllistämällä ei kehity.
Onko siinä siis mitään väärää tai pahaa, että kirjoitan
positiivisista ajatuksista, joihin haluan pyrkiä? Ei. Siksi minä niistä
kirjoitan, koska olen huomannut niiden auttavan ja tuovan minulle voimaa. Analyysin
tulos: Lupa jatkaa kirjoittamista myönnetty!
Seuraavaan kertaan asti hyvää mielen vuoristorataa
toivottaen,
Sari
P.S. Nautitaan kevään tulosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti